Krkan putoukset

Krkan luonnonsuojelualue

Krkan luonnonsuojelualue sijaitsee Šibenikissä, parin tunnin ajomatkan päässä Splitistä. 
Splitissä on saatavalla  kaikenlaisia matkoja Krkaan, yhdistelmä, Krka ja Plitvice lounaineen on ehkä kallein, mutta aika raskas yhden päivän retkeksi. 
Minä valitsin pelkän kuljetuksen koska en halunnut kulkea ryhmässä, vähänpä minä tiesin...
Edestakainen kuljetus pikkubussilla maksoi 1800 kunaa (23€). Perillä oli lunastettava lippu kansallispuistoon, se maksoi aikuiselta 1100 kunaa (14€). Varoitukseksi kerrottiin ettei rahoja saa takaisin sateen sattuessa, siitä ei kuitenkaan tänä torstaipäivänä ollut pelkoa, sää oli mitä aurinkoisin. Lipun hintaan kuului myös erillinen bussikuljetus alas laaksoon, kävelläkin sai halutessaan tämän parin kilometrin matkan, polku oli suhteellisen kapea ja jyrkkä, mutta näköalat olivat mahtavat.  

Alhaalla laaksossa oli englanninkielinen informaatiotiski, siellä kerrottiin mistä polku alkoi ja mistä bussit lähtivät takaisin. Tarpeellinen tieto.
Sitten matkaan. Puistoon oli rakennettu pitkospuut mitä pitkin kulkea. Tällä matkalla ei pystynyt eksymään, ei myöskään pysähtelemään eikä sooloilemaan ilman, että oli tien tukkona, sillä turistit kulkivat pitkospuilla jatkuvana virtana. Lastenrattaitakin oli mukana, onnistuihan niidenkin työntäminen pitkospuilla, mutta välillä oli paljonkin jyrkkiä portaita.

Vesi virtaili rauhallisesti, joukossa oli myös pikku putouksia



Koirilla oli vapaa pääsy puistoon ja niitä näkyikin yllättävän paljon




Pääputouksilla olevan sillan näimme jo kaukaa ja yhtäkkiä putoukset olivatkin edessämme. Ne eivät olleet erityisen korkeita, mutta kylläkin majesteettisen kauniita. Joen pohja oli suhteellisen matalaa, mutta epätasaista kalkkikiveä. Mekaanisen veden virtauksen ja kemiallisten muutosten seurauksena pohjaan on muodostunut harjanteita, kuoppia ja kraattereita. Näiden Krka-joen pohjassa olevien muodostelmien väitetään olevan 7000 vuoden ikäisiä ja ne muovautuvat edelleen.
Putoukset olivat vaikuttavan näköiset ja tottakai jokainen halusi veteen putousten alle ja vielä kaupanpäällisiksi kuvan itsestään. Toisaalta minkäännäköistä kuvaa ei saanut ilman, että mukana oli tusina muita uijia ja kahlailijoita. Putousten alle ei myöskään päässyt, siitä piti köysi huolen.
Minkäänlaisia pukeutumistiloja ei ollut, eikä uima-asuun pujottautumista voinut myöskään suorittaa metsän siimeksessä, joten hyvä neuvo: pukekaa uimapuku valmiiksi jo kotona.
Ranta oli vaikeakulkuista kalliota  puitten juurilla höystettynä ja väkeä oli tungokseen asti vielä syyskuun alkupuolella, voi vain kuvitella millainen tungos on kesäkuukausina.

Ei pidä kuvitella, että putouksista saisi nauttia yksin

Rinne ei ollut kovinkaan helppokulkuinen

Putousten alle ei saanut mennä, sen esti vedessä ollut puomi

Kun silta oli ylitetty olivat putouksetkin menneet. Toisella puolella siltaa oli lähinnä oheistoimintaa.

Siellä sai ihastella mm. suurta turbiinia. 1895 Ante Šupuk poikineen keksi rakentaa vaihtovirtaisen vesivoimalan. Se oli toinen laatuaan koko maailmassa, se ensimmäinen rakennettiin Niagaraan.

Sillan toisella puolelta löytyi kaikenlaista oheistoimintaa

Missä koski, siellä myös mylly. Täällä jauhettiin aikaisemmin lähiseudun viljat. Museopuolelta löytyi myös sepän paja, kutomo ja kahvila. Unohtaa ei tietenkään sovi myöskään matkamuistomyymälöitä, niitä tosin oli sangen kohtuullinen määrä.

Vesi virtasi rakennuksen läpi.

Kankaankudontarekvisiittaa

Sepän paja ahjoineen

Kävin Krkassa torstaipäivänä, sunnuntaina kuulin, että alueella oli  syttynyt  tulipalo, sähköt katkesivat ja alue evakuoitiin. Olipa onni etten ollut jättänyt tätä matkaa sunnuntaihin.

Seuraa Fammon vaeltelua myös Instassa

Matkavinkit Edinburghiin

Skotlanti on kuulu linnoistaan, viskistään, säkkipilleistään ja kilteistään. Kliseitä tai ei, kaikkia näitä näimme lokakuisella matkallamme Edinburghiin. 
Ajattelinkin tähän listata tuoreita tuntojani eli matkailijan tärkeimmät, don't miss-kohteet.


1. Soita brittiläisestä puhelinkioskista

Oletko 90-luvun lapsi, joka ei tiedä millaista on soittaa kolikkopuhelimella puhelinkopista? Edinburghista löydät ihanat, brittiläiset, vanhat puhelinkopit. Joistakin vanhemmista voi todellakin soittaa ainoastaan kolikoilla, uusimmista malleista myös kortilla. Kaatosateen sattuessa puhelinkopit ovat myös käteviä sateensuojia.

2. Koe illuusio

Illuusio päivässä pitää mielen virkeänä ja aistit terävinä.
Illuusioita pääset näkemään Camera Obscurassa viikon jokaisena päivänä. Kuusikerroksisessa talossa Linnakukkulalla voi nauttia optisista harhoista ja mikä parasta olla itse osana niitä. Siellä voi testata pääseekö ikinä ulos peililaburintista tai kokeilla miltä näyttäisi toisen sukupuolen edustajana. Jos selviää ylimpään kerrokseen asti voi myös ihailla näköalaa kaupungin sydämessä.

3. Käy Bobby-koiran haudalla ja patsaalla

Mikä ihmeen Bobby? Bobby oli skottilaisen poliisikonstaapelin uskollinen koira 1800-luvulla. Se päivysti kuolleen isäntänsä haudalla 14 vuotta, mitä nyt häthätää kävi viereisessä tavernassa syömässä välillä. Kun Bobbysta viimein aika jätti haudattiin se kirkon eteen parhaalle paikalle ja keräysvaroilla pystytettiin sille patsas. Tämän pienen, uskollisen koiran patsasta saamme yhä ihastella Greyfriars-kirkon sisäänmenon edustalla. Kirkko itsessäänkin on nähtävyys, se on toiminut mm. pyhiinvaeltajien levähdyspaikkana.

 Bobbyn kuono on kiillottunut innokkaiden ihailijoiden sivelyistä

4. Käy viskitislaamosssa

Miten vanhaa viski on kun se tulee myymälöihin? Mikä on viskissä käytetyn veden merkitys? Minkälaisissa astioissa sitä valmistetaan? Mitkä ovat viskin raaka-aineet? Onko viski terveellistä? Kaikkiin näihin kysymyksiin saat vastauksen viskitislaamon kiertokäynnillä. Pääset myös tynnyrikierrokselle halki viljavien vainioiden ja viskinvalmistusvaiheiden. Tottakai saat myös pikku maistiaiset. Jollei viski kiinnosta voit myös vierailla ginitislaamolla tai olutpanimolla ja tutustua niiden tuotantoon.

5. Kuuntele säkkipillinsoittoa

Säkkipillinsoitonkuunteluun on monia mahdollisuuksia. Useissa pubeissa on iltaisin erilaisia esityksiä, myös säkkipilliesityksiä. Helpoin tapa kuulla soitantaa on kuitenkin kaduilla. Katumusikantit soittavat usein kadulla keräten rahaa jollei nyt elantoonsa niin ainakin seuraavaa tuoppia varten. Jos pyydät kauniisti niin hän ehkä myös poseeraa kanssasi.

6. Nauti kello viiden tee

Tämä on ihan kokemusten aatelia. Tilaa kello viiden tee kahvilassa niin eteesi tuodaan kerrostarjotin jolla on mahtava kokoelma skonsseja voin tai hillon kera, voileipiä, kakkuja ja pikkuleipiä. 
Leivonnaiset huuhdellaan alas tietenkin kupillisella tai parilla mustaa teetä. Tee tarjoillaan luonnollisesti kannussa. Tämän annoksen syömisestä tulee varsinainen ähky, mutta mitä siitä, kokemus on sen arvoinen.

7. Maista haggista

Aito skottiruoka on nimeltään haggis. Se sisältää hienoksihakattuja lampaan sisäelimiä sekoitettuna sipulin, kauran, ihran ja mausteiden kanssa. Alunperin tämä seos tarjoiltiin vatsalaukkukuoressa, nyttemmin tekokuoressa. Tätä ruokalajia on tarjoiltu Skotlannissa kautta aikojen, se oli nimittäin kätevä herkku valmistaa metsästyksen tai teurastuksen jälkeen.
Lisukkeena tarjolla ovat "neeps and tatties" eli lantut ja perunat, useinmiten soseutettuna.

 Kokeile haggisannosta


8. Koe aito, skotlantilainen linna

Matkailijan peruslinna Edinburghissa on Edin oma linna 1000-luvulla pystytetty kivilinna. Se rakennettiin puolustussyistä jyrkälle kalliolle ja on toiminyt vuosisatojen saatossa monien hallitsijoiden kotina niin kuin myös sotilastukikohtana ja  vankilana. Siellä voi ihailla arvokkaita kruununjalokiviä tai kauhistella vankityrmien  kosteita,vettätihkuvia seiniä.

                         Edinburghin kivilinna

9. Lähetä kortti

Oletko saanut pitkään aikaan kirjeitä, muita kuin laskuja?
Muistele. Entäs kortteja? Jouluna varmaan. Ystäväsi takuulla yllättyvät kun saavat sinulta kortin Skotlannista. Ai, että miksi lähettäisit kortin. Vain ja ainoastaan näiden hurmaavien postilaatikoiden vuoksi. On todellinen nautinto pudottaa kortti tällaiseen laatikkoon. Pakko kokea.

10. Näe Britannian ylpeys The Royal Yacht Britannia

Kuningasperheen 126-metrinen, viisikerroksinen huvipursi on ankkuroituna satamassa ostoskeskuksen kupeessa. Sinne pääsee kätevästi busseilla 22 ja 35. Tämä kelluva residenssi rakennettiin vuonna 1953 ja sillä purjehdittiin miljoonia maileja 44 vuoden ajan. Sillä vietettiin kesälomat ja kestittiin valtiovieraat. Kuningattaren Rolls Roycella oli aluksella oma talli, auto oli aina käytettävissä joka satamassa. Tosin oli hieman hankalaa nostaa sitä taljojen avulla. 
Laivalla oli myös oma pesula ja sairaala leikkaussaleineen.
Vuonna -97 Britannia tuli tiensä päähän ja siirtyi museovetonaulaksi. Uuden aluksen tilausta on harkittu, mutta päätöstä uudesta aluksesta ei ole tehty. Valtiovierailut tehdään nykyisin lentäen.
Tämä laiva on tirkistelijän paratiisi - tuossa kukallisessa sängyssä on kuningatar nukkunut ja hänen prinssipuolisonsa on valinnut maskuliinisemman makuuhuoneen. Lapset ovat pelanneet lautapelejä tuon pöydän ääressä ja pimputtaneet pianoa salongissa. 

 Oleskelusalonki - tilaa on

 Miehistön hyteissä oli hippasen ahtaampaa

Jahdilla oli myös oma sairaala leikkaushuoneineen

                     Rollsilla on oma talli


Eikä tässä suinkaan ole vielä kaikki. Edinburgh on täynnä kiinnostavia ravintoloita, museoita, taidetta, pubeja, konsertteja ja shoppailupaikkoja. Jokaiselle löytyy varmasti jotakin. Mikä on sinun lempipaikkasi Edinburghissa?


Seuraa Fammon vaeltelua myös Instassa

Euroopan pääkaupungit haltuun - Oslo ansaitsi toisen mahdollisuuden

Kunnianhimoinen suunnitelmani on tutustua kaikkiin Euroopan pääkaupunkeihin. Kun nyt olen käynyt kaikissa Euroopan itsenäisissä valtioissa ja useimmilla itsehallintoalueillakin, tuntuvat pääkaupungit  sangen loogiselta jatkumolta.  Listaltani puuttuu muutama Balkanin pääkaupunki (niitähän nykyään riittää) ja sitten tietysti Ankara. Tarkkaan ottaen  se on tietenkin Aasiassa, mutta...

Ajattelin kuitenkin aloittaa tämän ehkä aikaavievänkin keräilysarjan Oslosta sillä vaikka Norja on minulle hyvinkin tuttu paikka niin Oslossa olen käynyt yhden ainoan kerran ja sekin kerta oli joskus viime vuosituhannella (en nyt laske mukaan kaikkia Oslon lentokentällä vietettyjä tunteja) joten Oslo tarvitsi ehdottomasti päivitystä. Nyt oli totisesti aika antaa Oslolle toinen mahdollisuus.

Miksi Oslossa ei piipahdeta kuten Tukholmassa tai Tallinnassa? Huokeiden alkoholijuomien tai suurten halpamyyntiketjujen asemesta norjalaiset tarjoavat turisteille karheita villapaitoja, lusekofte, pienoisjääkarhuja  ja Jäämeren turskaa. Kylpylöiden ja ravintoloiden asemesta norjalaiset mieluummin lähtevät tuntureille vaeltelemaan repussaan brunostvoileivät ja paketillinen Kvikklunsjia. Rikkaan öljyvaltion kansalaisilla on varsin kohtuulliset huvit.

Norjahan ei todellakaan kuulu budjettimatkailijan topteniin, mutta kiitos lentoyhtiö Norwegianin alituisten kampanjahintojen Osloonkin pääsee nykyisin sangen edullisesti ja mikäli aikoo kierrellä Oslon nähtävyyksiä on 24 tai 36 tunnin Oslo-passi, jonka saa jo heti rautatieasemalta kannattava investointi. Lentokentältä muuten liikennöi kaksi erilaista junaa, Flytoget on tuplahintainen, mutta kulkee useammin.

Oslon keskusta on jokseenkin kompakti joten bussia tarvitaan harvakseltaan, tuskin ollenkaan jos asuu keskustassa. Meidän hotellimme Scandic Viktoria oli hyvä valinta, se sijaitsi korttelin päässä rannasta ja kaupungintalosta, siellä oli kaikki tarvittava ja kehuja on aivan pakko antaa mahtavasta aamiaisesta.

Hauska yksityiskohta hotelli Scandic Viktoriasta

Tutustumismatkaamme oli varattu kaksi päivää ja näistä toinen oli maanantai. Kaikki jotka joskus käyvät museoissa tietävät, että museot ovat ympäri maailman useinmiten kiinni maanantaisin. Tämä rajoitti nähtävyyksien katselua, sitä häiritsi toisaalta myös sade maanantaiaamupäivänä, ei kuitenkaan mikä outo sääilmiö lokakuun alussa.

Koska olimme jo sunnuntaina saaneet nauttia merimatkasta ja Bygdøyn meriaiheisista museoista  lue tästä keskityimme maanantaina kaupungin keskustaan.

Oslo Sentralstasjonista käytetään nimeä Oslo S, minkä heti opinkin kun etsin lentokentällä pääteasemaa. Rautatieaseman tiikeri on jokaisen turistin pakko kuvata, se on lahja 1000-vuotiaalle Oslolle. Tämä Elena Engelsenin 4,5-metrinen pronssitiikeri on Oslon symboli, kaupungin lempinimihän on Tigerstaden.

Rautatieasemalta alkaa kaupungin pääkatu, Karl Johans gate. Se on saanut nimensä Norjan aikaisemman kuninkaan Karl Johanin mukaan ja loppuu loogisesti Kuninkaanlinnaan ja parinsadan hehtaarin puistoon. Pääkadun varrelta löytyy mm. Oslon katedraali, Kansallisteatteri ja Parlamenttitalo ja tietysti messevimmät liikkeet ja hintavimmat ravintolat.

Seinää koristaa astrologinen kello

     Katumuotia 2017. Kadun päässä pönöttää Kuninkaanlinna


Läheltä Kuninkaanlinnaa löytyy Ibsen-museo, talo jossa Henrik Ibsen eli ja työskenteli aina kuolemaansa 1906 asti. Henrik Ibsenhän oli suuri norjalainen näytelmäkirjailija jonka teoksia ovat mm. Peer Gynt ja Et dukkehjem. Koska tyttäreni on saanut nimensä viimeksimainitun teoksen sankarittaren mukaan oli meidän tietysti mentävä katsomaan hänen nimensä innoittajaa. Museossa opin, että Ibsen oli itsekäs sovinisti jossa oli narsistisia piirteitä. Kirjailijana hän kuitenkin oli omalaatuisensa ja hänen teoksensa poikkesivat valtavirran ajattelutavasta.

Seuraava kohteemme oli 1300-luvulta oleva Akerhusin linnoitus joka rakennettiin suojelemaan kaupunkia ja  nykyaikaistettiin renesanssityyliin 1700-luvulla. Täällä yleisö pääsee linnoitukseen kappeliin ja kuninkaalliseen mausolemiin sekä juhlahuoneistoon - paitsi tänään. Syystä, että sattuu olemaan maanantai tai jo lokakuu tai molemmista tämä linnoitus oli kuitenkin suljettu ja saimme tyytyä ihailemaan sitä vain ulkoapäin. Tuuli ja sade yltyivät joten olisimme arvostaneet enemmän sisätiloja.
Linnoituksen muurilta saimme kuitenkin ihailla risteilyaluksia jotka poikkesivat pariksi tunniksi satamaan.

  Akerhusin linnoitus. Tänne ei ole tulemista!

Satamassa kohoaa korkeuksiin myös Kaupungintalo, Oslo Rådhus. Se on mahtipontisen näköinen kolossi kaksinen punatiilitorneineen. Kaupungintalo on Arnstein Arnebergin ja Magnus Poulssonin suunnittelema, oman aikansa modernia arkkitehtuuria, nimittäin vuoden 1950. Useimpien huoneiden sisäseinät ja osa katoistakin on koristeltu maalauksin. Aiheet on poimittu Norjan historiasta, kulttuurista ja työelämästä. Seinä jolla esimerkiksi erityyppiset työläiset uurastavat muistuttaa sosialistisen realismin taideteoksista. Jotkut huoneet ovat kuitenkin poikkeavia, yhdestä huoneesta löytyy esim. aito Munchin teos.
Talo tunnetaan varmaankin yleisemmin siitä, että siellä jaetaan vuosittain joulukuussa Nobelin rauhanpalkinto.

Talon seinissä on myös reliefeja, ulkoa ja sisältä löytyy veistoksia. Suihkulähteen linnut on veistänyt Emil Lie. Itäisen tornin kello soittaa melodioita koko päivän.

Kaupungintalon istuntosali jonka kalusteet ovat tammea ja seinät pellavatapettia.

Migreeniseinä

Historian hämäristä 50-luvulle

Pitkät lasivitriinit sisältävät lahjoja eri maiden valtiovierailta



Viimeisenä kohteenamme oli Ooppera- ja balettitalo, joka on valmistunut vuonna 2008. Täytyy sanoa, että lankesin täysin sen pauloihin. Talo on valkoista Carreran marmoria ja lasia. Talo nousee suoraan Oslovuonosta, osa siitä jääkin merenpinnan alapuolelle. Tarkoitus on, että se muistuttaisi jäävuorta minkä se toki  tekeekin. Sen pinnat ovat viistoja, ylös katolle pääsee jyrkkää ylämäkeä tai portaita ja katolla voi vaeltaa halunsa mukaan. Piha viettää suoraan mereen. Kuulin, että sateella ja pakkasella marmori on hyvin liukasta ja että jotkut hurjapäät skeittailevat alas rinnettä. Koko konstruktio on järkyttävän epäkäytännöllinen, mutta samalla rohkean ja uraauurtavan arkkitehtuurin ja kauneuden ruumiillistuma.
Sisältä löytyy kolme salia, ravintola, merenalainen pubi ja kahvila. Sisustus on pelkistetyn tyylikästä. Tarkoitus on, että talo ei palvelisi ainoastaan korkeakulttuurikohteena vaan kuka tahansa voisi vaellella talon katolla ja järjestää vaikkapa piknikin.
Ympärillä ja ympäristössä rakennetaan, tästä on tarkoitus kuitenkin tulla ökykaupunginosa.

Aallot nuoleskelevat oopperarakennusta

Useimmat pinnoista ovat viistoja

Talon seinä muodostuu kuplista.

 Pelkistettyä arkkitehtuuria


Sade oli jo tauonnut ja aurinko kuivattanut pinnat joten näihin tunnelmiin loppui kaupunkikiertokäyntimme. Oli jo ruokailun ja lentokenttäjunamatkan aika.

Seuraa fammon vaeltelua myös Instassa