Kap Horn edessä, pelottava kokemus vai läpihuutojuttu? 4

Risteilyllämme  Buenos Airesista Chilen San Antonioon, laivamme Island Princess oli lähtenyt edellisenä päivänä Stanleysta, Falklandin saarilta ja jatkoi nyt täyttä vauhtia kohti etelää. Lämpötila oli 11 astetta, taivas oli pilvessä ja tuuli koillisesta.

Päivän positio oli 54 astetta eteläistä pituutta ja 63 astetta läntistä leveyttä. Siellä mentiin. Tuuli yltyi, oltiin lähellä myrskylukemia, merellä näkyi vaahtopäitä, mutta kuitenkaan laiva ei keinunut vielä kuin tuskin nimeksi.

Onnettomuudeksi olimme sortuneet edellisenä iltana tarjoilijoitten houkutteleviin erikoistarjouksiin ja varanneet iltapäiväksi viininmaistelun. Oliko se nyt mokien moka, olisiko pitänyt viininmaistelun sijasta kaivaa esille pahoinvointipillerit? Mitähän taas tuli mietittyä?

Päivä kului kuitenkin tavalliseen tapaan, viininmaistelukin sujui ihan hyvin, tuuli kannella oli tosin melkein viedä tukan mennessään, mutta sen kummempaa myrskyä ei kuitenkaan tullut, ehdimme syödä jopa illallisen ennen h-hetkeä.
18.50 alettiin olla eteläisimmän saaren, Isla Hornoksen tuntumassa ja laivan koneet laitettiin stand by-asentoon jotta voitiin kunnolla ihailla saaren kiertoa. Matkustajat pakkautuivat kannelle valokuvaamaan Kap Hornia, Cabo de Hornosta, tai muuten vain nauttimaan maisemista. Kävin hakemassa hytistä lisää vaatetta ja olin valmis kannelle. Kuvaaminen oli haastavaa tuulen takia, vaikka olimme saarten suojassa, viima läpäisi paksuimmatkin vaatteet. Laiva siirtyi ensin Atlantilta Tyynelle merelle, tässä kohtaa nimittäin nämä kaksi jättiläismäistä merialuetta kohtaavat. Laiva kiersi  saaren styyrpuurin kautta, tuli takaisin ja ylitti jälleen merten kohtauslinjan, nyt muuten oltiin jo Chilen vesillä. 

Nuoli osoittaa Isla Hornoksen joka siis on uloin saarista ja joka  tuli kierretyksi lännestä itään, jonka jälkeen palattiin takaisin rauhallisemmille vesille eli Magelhaesin salmeen


Uloimmalla saarella, Isla Hornoksella asuu yksi ainokainen perhe en tiedä miksi siellä yleensä on asutusta, varmaankin jokin tutkimusasema, mutta kyllä olisi varmasti kylmä ja yksinäinen asuinpaikka. Kun ohitimme saaren oltiin laivalta saarelle radioyhteydessä ja siellä seisoi mies vilkuttamassa meille. Minulla ei tosin ollut kiikaria, mutta muut näkivät paremmin. Laivojen näkeminen taitaa saarelaisillekin olla tärkeä tapahtuma.
Kello 20.15 tämä maisemanihailu oli ohi ja konehuoneeseen annettiin käsky: "Täyttä vauhtia." Laiva lisäsi vauhtia ja otti kurssin koilliseen kohti Ushuaiaa. Päivän kohokohta oli ohitse.
Myöhemmin saimme painetut diplomit tästä Kap Hornin kierrosta, tosin siinä ei tietenkään ollut paljoakaan omaa ansiota, mutta olihan se kuitenkin juhlallista.

Joku piruparkahan asuu täällä

Jylhiä maisemia ja koillistuulta


Miksi Kap Hornin kiertämisestä jaetaan diplomeja? Siihen on historialliset syyt. Ennen kuin Panaman kanava valmistui vuonna 1914, tämä reitti Tulimaan alapuolelta oli  kauppalaivojen ainoa mahdollisuus tavarankuljetukseen. 
Ensimmäinen Tulimaahan purjehtinut oli Fernão de Magalhães 1520-luvulla, hän antoi nimensä Magalhaesin salmelle, mutta sitä kauemmaksi hän ei mennyt. Francis Drake oli ensimmäinen Kap Hoornin kiertänyt merenkävijä ja sen mukaisesti salmi Etelämantereen ja Kap Hornin välillä on nimeltään Draken salmi.
Kap Horn taas on saanut nimensä  hollantilaisen Hoorn-nimisen kaupungin mukaan. Jacob de Maire-niminen kauppias Hoornista nimittäin lähetti samannimisen laivan etsimään kultaa Tulimaasta. Laivalle kävi köpelösti, se paloi, mutta nimi säilyi niemen nimenä.
Entisaikoina purjelaivoille oli todellinen haaste kiertää niemi, koska 1000 kilometriä alempana olevalta Etelämantereelta tuuli tavallisesti kylmästi ja aallot olivat ja ovat tietysti vieläkin usein 4-metrisiä. Merivirrat olivat voimakkaita, usein on sumuista ja talvisin saattaa törmätä jäävuoreen. Varsinkin idästä länteen purjehtiminen on vaarallista ja paikkaa kutsutaankin purjehtijoiden hautausmaaksi.
Niinpä niemen kiertäneet purjelaivat ovat ansiokkaita "kaphornareita" ja onhan se vielä nykyäänkin purjeveneelle saavutus, varsinkin talviaikaan.
Siihen, että me pääsimme helpolla oli syynsä. Ensinnäkin; sää todellakin suosi meitä, helmikuun lopussa Etelä-Amerikassa on keskikesä, 11 asteen lämpötila ja ei voimakkaampi kuin vain  navakka tuuli ovat ihan ideaaliset kesäiselle Tulimaalle.
Toiseksi; emme olleet liikkeellä pienellä purjeveneellä vaan valtameriristeilijällä. Toisaalta, pöytäseuramme Don ja Ann, jotka olivat jo kolmatta kertaa tällä risteilyllä kertoivat, että edellisellä kerralla kapteeni oli keskeyttänyt matkan myrskyn takia ja ohjannut aluksen yöksi saarten suojaan odottamaan parempaa säätä. Seuraavana päivänä oli sitten jatkettu matkaa. Näinkin olisi siis saattanut käydä.
Seuraavana aamuna olimmekin sitten jo Magelhaesin salmessa ja Ushuaiassa ja tunnelmat olivat taas kokonaan toiset.


Seuraa Fammon vaeltelua myös Instassa ja Facebookissa

Falklandin saarilla 3

624 merimailin päässä Puerto Madrynista ja 1448 mailin päässä Buenos Airesista odottivat meitä Falklandin saaret, tai kuten argentiinalaiset niitä itsepäisesti kutsuvat, Islas Malvinas.
Aamulla heräsimmekin  kettingin kolinaan kun ankkuria laskettiin mereen.
Ja kymmeneltä pääsimmekin lähtemään maihin. Ei kun nyt jäitä hattuun matkailijat! Maihinhan pääseekin vain pelastusveneillä ja niihin on tarkka vuorosysteemi. Jokainen maihin haluava saa jonotuskortin ja sitten odotetaan kokoontumisasemalla, että oma vuoro tulee.
No, päästiinhän sitä sitten lähtemään maihinkin ja saatiin jopa kansipaikka veneen katolta, matka kesti puolisen tuntia.
Saarten pääkaupunki ja sivumennen sanoen myös ainoa kaupunki on 3000 asukkaan Stanley ja sen satama on Port William harbour, jonka laiturille meidät laskettiin maihin.

Falklandin saaret koostuvat kahdesta pääsaaresta ja 200 pikkusaaresta. Yllättäen Etelä-Amerikan eteläkärjessä on palanen  Yhdistyneitä kuningaskuntia, rahana on Falklandin punta, tosin samanarvoinen kuin Englannin punta. Kaupungista löytyy esimerkiksi Thatcherin aukio ja  Philomel street ja muistomerkki englantilaisten 100-vuotiselle vallalle. Pubeissa tarjoillaan fish and chips-aterioita ja luonnollisesti juomatilaus on a pint of beer.
Saarelle ei saa tuoda eläimiä, siemeniä, hedelmiä eikä kukkia, on suojeltava saarien herkkää luontoa. Toisaalta kukkuloiden kanervikosta voi vielä löytää laukeamattoman maamiinan - ainakin niistä varoitetaan.
Lämpötila näin kesäaikaan heiluu siinä 10-15 asteen hujakoilla, kuin kesällä Suomessa, mutta ehkä vähän tuulisempaa, saarilla kun ollaan.

Kaarenmuotoinen muistomerkki on tehty  valaan leukaluista

Kirkko on luonnollisesti anglikaaninen ja englantilaiseen tapaan tiilestä ja harmaakivestä



Koska meillä ei ollut laivalta varattua retkeä katsastimme sataman tarjonnan. Kuningaspingviinit olivat kahden tunnin matkan päässä, muut pingviinit lähempänä. Kuljetuksen dyyneille ja takaisin  sai 20 dollarilla - valinta osui tähän kuljetukseen. Matkaa pomppuista tietä pitkin Gipsy Cove-lahdelle oli muutama kilometri. Kapusimme maasturista ja sieltähän ne löytyivät, nimittäin pingviinit - nämä olivat pienempiä  patagonianpingviinejä. Laivan luennolla tulin myöhemmin oppimaan, että pingviinejä on ainakin 14 eri lajia, näiltä saarilta löytyy näiden lisäksi ainakin kuningaspingviinejä, kalliotöyhtöpingviinejä, kultatöyhtöpingviinejä,  ja valkokulmapingviinejä.
Näiden pingviinien asuinalue oli kanervaa ja heinää kasvava dyynimaisema kallioilla höystettyinä. Rinteet merelle olivat jyrkähköt ja rannan hiekka hohti valkoisena. Luontopolun varrelta löytyi useita pingviiniyhdyskuntia.

Pikkupingviini luolansa suuaukolla

Parvi patagonianpingviinejä

Saarilla pesii monia pingviinilajeja, ainakin valkokulmapingviini, patagonianpingviini, kalliotöyhtöpingviini, kuningaspingviini ja kultatöyhtöpingviini. Kuvassa olevat pingviinit ovat patagonianpingviinejä, niitä kutsutaan saarilla nimellä "jackass" koska ne kiljuvat kuin aasit. Ne myös kaivavat hiekkaiseen maahan koloja jossa asustelevat.

Pingviini ei ole ainoa lintu joka asustelee saarilla, siellä pesivät myös albatrossit, hanhet, punarinnat, haukat, kuovit, nokinaamatyrannit ja Falklandin rastaat, täällä taitaa olla ihanteelliset olot pesimiseen.

 Palanen Britanniaa kaukana etelässä

Saarella oli myös mielenkiintoinen merenkulkumuseo. Nimi ei kuitenkaan osunut ihan paikalleen, sillä tarjolla oli tietoa lähinnä saaren historiasta ja eläimistöstä.
Ominaista saarille on ollut kiertokoulujärjestelmä; lapset ovat käyneet koulua viikon opettajan johdolla ja olleet sitten 4 viikkoa kotiopetuksessa. Nykyään etäopetuksen apuna ovat kuitenkin tekniset apuvälineet.

Saarien tragedia on sijaita puolustuksellisesti strategisessa paikassa. Maantieteellisestihän saaret kuuluvat Argentiinaan, mutta brittiläinen kansainyhteisö on hallinnut niitä yli sata vuotta. Saarien  sijainnin takia niistä on ollut jatkuvasti kiistaa, viimeisin yhteenotto oli vuonna -82. Argentiina oli jatkuvasti vaatinut saaria itselleen - tuloksetta, huhtikuussa -82 Argentiina  päätti hyökätä Falklandiin. Tämä mereltä tuleva yllätyshyökkäys sujuikin hyvin ja saarelaiset antautuivat. Siitähän Lontoossa pillastuttiin ja lähetettiin taistelulaivasto paikalle. Yhdysvallat ja eurooppalainen talousmahti asettuivat brittien puolelle. Osapuolet kävivät sekä meri-,  että ilmataistelua eikä miehistöhävikiltä vältytty. Myös järeämmät keinot otettiin käyttöön, argentiinalaiset käyttivät napalmia ja britit rypälepommeja. Falklandin saarten sota kesti 74 päivää ja päättyi brittien voittoon. Muistoksi jäivät kaatuneitten omaisten tuska ja ne maamiinat maastoon

Kaupungissa on vain yksi vilkkaampi katu, satamasta lähtevä rantakatu, sen varrelle ovat kasautuneet kaikki turistikrääsäkaupat ja kahvilat. Onpa siellä myös paikallinen ruokakauppa. Risteilyaluksemme matkustajat parveilivat tällä kadulla ja sen palveluissa puoli viiteen jolloin oli aika palailla laivalle. Se ei ollutkaan enää helppoa sillä tuuli oli voimistunut niin, että pelastusveneillä oli vaikeuksia päästä laituriin. Vihdoin meidän veneemme pääsi matkaan, mutta meno oli sen verran hidasta ja hakkaavaa, että jotkut jo pelkäsivät viimeisen matkansa tulleen. Pääsimme ongelmitta laivalle, mutta viimeisen pelastusveneen oli jäätävä satamaan odottamaan tuulen tyyntymistä. Viimeiseen pelastusveneeseen oli jätetty henkilökuntaan kuuluvat, heillä oli kuulemma kuitenkin hauska ilta odottaessaan aidossa, englantilaisessa pubissa ja laivallehan hekin sitten lopulla pääsivät.

Seuraa Fammon vaeltelua myös Instassa ja Facebookissa

Haluatko 15 euron alennuksen Booking.com-palvelussa. Käytä silloin huonetta varatessasi tätä linkkiä.   Alennuslinkki

Helpolle visiitille Uruguayhin

Mikäli sattuu olemaan vain tunnin merimatkan päässä Uruguaysta niin onhan siellä ihan pakko käydä. Buenos Airesista lähtee kahdenkin yhtiön lauttoja Uruguayhin, yleisin ja suosituin on kuitenkin Buquebus. Lautat lähtevät Puerto Maderon rannasta, Cordoban aseman vierestä. Buquebusilla on 11 vuoroa päivässä, ensimmäinen lähtee aamulla seitsemältä ja viimeinen illalla yhdeksältä. Lähin  kaupunki on Colonia del Sacramento, mutta myös pääkaupunkiin Montevideoon pääsee kolmessa tunnissa. Vaihtoehtona on mennä lautalla Coloniaan ja jatkaa siitä bussilla Montevideoon.
Minun valintani näiden kaupunkien välillä oli helppo koska Montevideon visiitillä jo pelkät matkat olisivat lohkaisseet suurimman osan päivästä. Kun minussa sitäpaitsi on vähän Sulo Vilenin vikaa; pakko ostaa kun halvalla saa, niin ostimme matkan johon kuului kiertoajelu määränpäässä ja opastettu kiertokävely kaupungin historiallisessa osassa (barrio histórico) ja kuuluipa pakettiin vielä eväspakettikin. Tällainen pakettimatka oli edullisempi kuin pelkät edestakaiset matkat.

Satamaan oli mentävä hyvissä ajoin passi- ja turvatarkastusta varten. Lautta oli tilava kaksikerroksinen katamaraani ja merimatka kesti runsaan tunnin.

Colonia del Sacramento on pieni 22.000 asukkaan idyllinen kaupunki jonka portugalilaiset perustivat 1680. Sen vanha keskusta on soma kuin karamelli, kapeat kadut ovat mukulakiveä, katuja reunustavat vanhanaikaiset lyhdyt ja plataanit. Kaupunki on Unescon maailmanperintökohde ja kaunis sellainen stuccotaloineen ja kukkaistutuksineen.

Vanhasta kaupungista löytyy taiteilija-ateljeita, pikku putiikkeja ja hämyisiä puutarhoita.

Löytyy myös majakka josta voi ihailla maisemia kauas Rio de la Platalle mikäli jaksaa kiivetä kaikki raput ylös.

Myös kaupungin kirkko, Iglesia Matriz, Uruguayn vanhin muuten, on käymisen arvoinen.

Rahana on Uruguayn peso, rahaa voi vaihtaa monessa paikassa vanhassa kaupungissa. Eipä tullut vaihdettua koska sekä dollarit, että Argentiinan pesot kelpasivat ja kun ei vaihda rahaa ei tarvitse päästä siitä eroonkaan ostelemalla kaikennäköistä mitä ei tarvitse.

Vanhan kaupungin henkeen sopivat vanhanaikaiset autot, satamassa odottikin  T-Fordien rivistö vuokraajiaan ja kyllähän noita autoja liikenteessä näkyikin.

Bussilla teimme vajaan tunnin kierroksen kaupugin uudempaan osaan ja lahden toiselle puolen. Hiekkarannat  tuntuivat loputtoman pitkiltä, uimarit olivat tosin harvassa. Yksi kaupungin nähtävyyksistä on härkätaisteluareena joka valmistui vuonna 1910. Kahden vuoden kuluttua valtio kielsi härkätaistelut joten areena seisoo nyt paikallaan hylättynä. Opas ehdotti meille rannalle tai ostoskeskukseen menoa. Ostoskeskus tuntuikin olevan kaupungin ylpeys. Kiertokäyntien jälkeen oli aikaa mennä myöhäiselle lounaalle, nimi chivito al panoral plato tuntui jo korvissakin herkulliselta. Se osoittautui kanaleikkeeksi jonka päällä komeili paistettu kananmuna. Olihan sekin hyvää.

Kuuden jälkeen palailimme terminaaliin jonottamaan maihinnousukortteja ja pääsimme vähitellen lautallekin. Tämä vuoro oli niin täynnä, että oli vaikea löytää istumapaikkaa. Auringonlasku Rio de Platan yllä oli upea. Puoli yhdeksältä rantauduimme Puerto Maderoon. Ostamamme risteilypaketti oli aika paljon sitä mitä odotimmekin, sitä luvattua eväspakettia odotamme tosin vieläkin.

Kohti uusia seikkailuja - Puerto Madryn

Seuraavana päivänä olikin sitten laivaanastumispäivä ja suureksi onneksemme laivalle tuli kaupungista vierailemaan upea tangoshow, emme nimittäin olleet vielä ehtineet varata lippua moiseen vaan jättänyt varaamiseen  myöhemmäksi. Tulisimmehan vielä takaisin Buenos Airesiin.

Seuraavat kaksi päivää olivat meripäiviä ja vasta neljäntenä päivänä saimme taas tuntea maan jalkojemme alla. Paikka oli Puerto Madryn, pieni, mutta kasvava rannikkokaupunki Argentiinan itäpuolella. Nyt olimme samalla saapuneet myös Patagoniaan, alue on luonnonsuojelualuetta ja lähettyvillä sijaitsee Valdesin niemimaa. Se puolestaan on kuuluisa merileijonistaan ja pingviineistään.

Tämän intiaanien asuttaman niemen "löysi" Ferdinand Magellan 1500-luvulla, mutta itse kaupunki on perustettu 1865. Sen taas perustivat walesilaiset siirtolaiset.

Koskei meillä ollut valmiiksi tilattua retkeä ja taksinkuljettajat ryöstöhinnoittelivat kyytinsä luonnonsuojelualueille päätimme tutustua itse kaupunkiin. Ja hyvä niinkin koska eläimiä näkisimme vielä runsaasti seuraavissa kohteissa. Päivä kului kaupungilla ja rannassa kuljeskellen ja kahviloissa istuskellen katuvilinää katsellessa.

Seuraa Fammon vaeltelua myös Instassa tai Facebookissa

Mikäli haluat 15 euron alennuksen Booking.comissa. Tässä win-win-linkki, ole hyvä  Alennuslinkki

Buenos Airesin kaduilla

Etelä-Amerikan matkamme alkaisi Buenos Airesista ja ensimmäinen tehtävä oli tietysti päästä sinne. Kauas tosiaan on pitkä matka ja Buenos Airesiinkin matka kesti 22 tuntia kulkien Milanon ja Sao Paolon kautta. Aika oli itse asiassa lyhyt kun vertaa sitä paluumatkaamme joka kesti 46 tuntia, mutta siitä myöhemmin.
Hotellimme oli varattuna Retiron kaupunginosassa,
se sijaitsee lähellä kaikkea, mikäli 3 miljoonan suurkaupungissa tällaista termiä voi käyttää. Pääsimme perille kätevästi Tienda León-lentokenttäbussilla sekä paikallisten ystävällisellä opastuksella. Lippu oli ostettava jo lentoasemalta. Buenos Airesissa on muuten kaksi lentokenttää, Ministro Pistarini tai Ezeiza, joka on kauempana ja Jorge Newbery, joka on ihan kaupunkialueella, kauniilla paikalla rannalla.
Kaupunkiin tutustuminen alkoi välittömästi koska aikaa oli ennen risteilyä vain 2 päivää ja niistä toisen ajattelimme viettää Uruguayn puolella. Aikaa tosin tuhrautui sellaisiin välttämättömyyksiin kuin rahanvaihtoon ja laivalippujen ostoon. Hotellista meidät neuvottiin läheiseen tavaratalo Gallerias Pacificoon rahanvaihtoon. Se osoittautui virheeksi koska jono rahanvaihdossa oli noin korttelin mittainen. Myöhemmin illalla kävelykatu Avenida Florida osoittautui kaduksi miltä saa kaiken mahdollisen; ostokset, liput erilaisiin tapahtumiin, kiertokäynnit, virallisen valuutanvaihdon ja houkuttelevan epävirallisen valuutanvaihdon. Viimeksimainittuun emme tällä kertaa kuitenkaan sortuneet.

Yksi kaupungin helmistä on satama-alueelta alkava jokialue, Puerto Madero. Sieltä löytyy pienvenesatama ja somia siltoja, uusin niistä, Puente de la muher - teräsbetoninen kääntösilta jalankulkijoille -  valmistui 2000-luvun alussa. Se kuvaa tangoa tanssivaa paria. Se on rakennettu samaan linjaan Plaza de Mayorin, kongressitalon ja Obeliskin kanssa.

 Puente de la muher on espanjalaisen arkkitehdin Santiago Calatravan suunnittelema teräsbetonisilta

Kun rannasta nousee ylöspäin pääsee Buenos Airesin kuuluisammalle paikalle, historialliselle Plaza de Mayolle. Torin laidalla on suuri, vaaleanpunertava talo; presidentinlinna, Casa Rosada ja toisella laidalla kohoaa katedraali, mutta niin kuin kuvasta näkyy koko aukio oli yhtä aidattua rakennustyömaata. Puisto aiotaan laatoittaa kokonaan. "Tervetuloa ensi vuonna katsomaan, silloin se on upea", sanoi ohikulkija.

  Casa Rosada odottaa tyynesti uutta ehompaa ympäristöä

Avenida Florida. Sitä mitä ei täältä saa, sitä ei tarvitakaan

Obeliski rakennettiin kaupungin perustamisen 400-vuotisjuhlan kunniaksi. Se ja teräskukka, Floralis Genérica ovat kaupungin tunnetuimmat symbolit. Kukan on suunnitellut arkkitehti Eduardo Catalana ja se sulkee terälehtensä aina yöksi paitsi kansallisina juhlapäivinä jolloin sekin juhlii koko yön.

Tämä siro kukka Floralis Genérica painaa 23 tonnia

El Obelisco kohoaa 68 metrin korkeuteen plaza de la Repúblikalla, itsenäisyydenaukiolla.

Teatro Colon, jonka akustiikka on kuulemma upea, asian omakohtaiseen testaamiseen ei valitettavasti ollut mahdollisuutta

Tässä vaiheessa kaupungin tutkimiseen tuli kolmen viikon tauko lähtiessämme ensin Uruguayhin ja sitten risteilijäalukselle. Kun sitten aikanaan lensimme Chilen Santiagosta takaisin Buenos Airesiin oli kone täydet 5 tuntia myöhässä edellispäivän lakkoilun vuoksi ja käytettävä aika jäi taas vajaaseen kahteen päivään.
Päätimme ostaa lipun Hop on-hop off-bussiin ja lähdimme lähimmälle pysäkille, mutta niinkuin aikaisemmin oli jo huomattu niin Avenida Florida on täynnä houkutuksia ja niinhän siinä sitten kävi, että tulimmekin matkalla ostaneeksi kolmen tunnin kiertoajelun. Hinta oli 20 dollaria, se vaikutti edulliselta ja niinhän se olikin. Saimme mukavan oppaan ja kiertelimme niin keskustan nähtävyydet kuin esikaupungitkin.

SanTelmo ja Boca ovat taiteilijoiden ja rapistuvan romantiikan kaupunginosat. Sen taloja asuttivat aikaisemmin köyhät, monilapsiset, italialaiset siirtolaisperheet. Koska talot olivat ahtaita ja elämä oli ankeaa ruvettiin talot maalaamaan kirkkailla väreillä. Nykyisinkin taloja asuttavat siirtolaiset, nyt he tulevat Väli-Amerikasta.

Tangoa voi nähdä tanssittavan missä tahansa; klubeilla, baareissa, kauppakeskuksissa tai niin kuin tässä - kadulla.

Paitsi kirkkaita ja iloisia värejä Bocasta löytyy myös taideteoksia kuten patsaita, reliefejä ja muraaleja.

Vierailimme myös paikallisten jalkapallojoukkueiden harjoituskentillä. Bocan ilman muuta suosituin jalkapallojoukkue on tietysti CABJ, sama missä Maradonakin aikoinaan pelasi.

Viimeisenä Boniksen päivänämme hyppäsimme taksiin ja kurvasimme Recoletan hautausmaalle. Se on kuuluisa paitsi arkkitehtuuristaan myös siitä, että sinne on haudattu niin Argentiinan presidentit kuin korkeat sotilashenkilötkin. Siellä on tietenkin myös Duarten sukuhauta, ihmisiä kiehtoo kulttihahmo Evita Peron. Ja tottakai meidänkin täytyi löytää Evitan hauta, eikä se ollutkaan vaikeata hautausmaan suunnattomasta koosta huolimatta, sillä Evitan hautaholvin edessä oli tuore kukkameri ja siellä parveili taukoamaton  ihmisvirta. Minäkin räpsäisin pari kuvaa ja luovutin sitten paikkani japanilaisryhmälle.

Kirjoittamattoman sääntöni - ei kaupunkia ilman museota - mukaisesti käväisimme vielä taidemuseossa, Museo Nacional de Bellas Artes-nimisessä minne oli Recoletan hautausmaalta kävelymatka. Museosta löytyi klassikkoja kuten Diego Riveraa, Marc Chagallia ja Rodinia, mutta hauskimman osaston työt oli virkattu villalangasta.

Mikäli nippelitieto kiinnostaa

Buenos Aires tarkoittaa hyvää ilmaa, aikaisemmin kaupungin nimi oli kuitenkin Rio de la plata (rahajoki)  kaupungin samannimisen joen mukaan
Argentiina taas on saanut nimensä hopeasta (argento). Espanjalaiset matkasivat sinne rikastuakseen hopealla
Buenos Aires on perustettu 1536
Obeliskin päälle vedettiin 26.12. 2017 vaaleanpunainen kondomi muistuttamaan kansainvälisestä AIDS-päivästä


Seuraa Fammon vaeltelua myös Instassa ja Facebookissa

Risteilyn syvempi olemus

Risteily? Mitä tuo tuttu sana sisältää? Onko se yhden yön Tallinnanristeily vaiko kahden yön Tukholmanristeily vaiko jotain ihan muuta? Minun Etelä-Amerikan risteilyni on nyt ohi ja olen jo kotiutunutkin pikku vaikeuksien jälkeen. Millainen risteily se oli ja miten risteilyllä kului 16 päivää? 

Laivamme oli Princess-yhtiön Island Princess, sen matkustajakapasiteetti on 3000 ja miehistöä on lähes saman verran. Laiva risteilee Karibialla, Tyynellä merellä Alaskassa asti ja tietysti Atlantilla. Tämänkertainen risteily oli alkanut Fort Lauderdalesta 26 päivää aikaisemmin, alus oli jo vieraillut St Martenilla, Martiniquella, St Vincentillä, Grenadassa, Trinidadissa, Devils´s islandilla, Brasiliassa ja  Uruguayssa ja saapunut viimein Buenos Airesiin, nyt oli meidän vuoromme astua laivaan. Olisimme laivalla 16 vuorokautta ja poistuisimme Chilen San Antoniossa. Sieltä laiva kuitenkin jatkaisi matkaansa  matkaansa Peruun ja Ecuadoriin, pujahtaen Panaman kanavan läpi takaisin Karibialle, vierailisi vielä Kolumbiassa ja Aruballa ja palaisi sen jälkeen lähtösatamaansa Fort Lauderdaleen. Koko matka kestäisi 61 vuorokautta ja uskomatonta kyllä, mutta suurin osa matkustajista olisi mukana alusta loppuun.
Meidän etappimme aikana laiva pysähtyisi Argentiinan puolella Puerto Madrynissa ja Ushuialla, kävisi Englannille kuuluvilla Falklandin saarilla, kiertäisi Kap Hornin, kävisi ihailemassa Amalia-jäätikköä ja vierailisi Chilen puolella Puntas Arenasissa, Puerto Monttissa ja Chacabucossa.
Ennen risteilyä käväisi mielessä, että kohteiden väliset meripäivät saattaisivat olla yksitoikkoisia - turha pelko, siitä pitivät huolen laivan runsaat harrastusmahdollisuudet. Liikuntaa harrastaville löytyi kuntosali, erilaisia tanssitunteja, kuten zumbaa, paritanssin opetusta, vatsatanssia, rivitanssia. Sen lisäksi voi pelata pingistä ja minigolfia.
Laivalla oli mm. käsityökerho, rumpukerho, espanjantunnit, bridgekerho, päivittäin toistuvia tietokilpailuja, erilaisia muita kerhoja kuten sijoittajien klubi, kirjallisuus- ja taideklubit. Ulkokannelta löytyi jättiskriini jolta voi katsoa elokuvia aamusta iltaan, ulkona oli myös uima-allas ja kaksi poreallasta. Vähän tuulisemmalla säällä allas tosin suljettiin ja oli uitava sisäaltaassa.

Iltaisin oli laivan teatterissa  joka ilta erilainen show jolla oli kaksi esityskertaa. Esitysten taso vaihteli keskinkertaisesta loistavaan, Buenos Airesissa laivalla vieraili upea tangoshow, välillä saimme nauttia musiikkiesityksistä ja välillä koomikoista tai akrobaateista.

                 Rogerio Tutti - taitava pianisti ja valloittava persoona


Iltaisin voi laulaa karaokea tai pyörähdellä orkesterin tahtiin. Orkestereitakin oli tietysti useita. Jollei muuta ohjelmaa keksinyt voi tietysti viettää iltansa uhkapelejä harrastaen. Laivalla oli myös kylpyläpalvelut, parturi ja pyykkipalvelu, nämä olivat kuitenkin maksullisia.

Joka viides ilta oli juhlailta. Tässä shamppanjaputouksen viimeistelyä

Zinger Quartet - yksi laivan bändeistä

Melkein kaikissa hyteissä oli parveke, meidän hytissämme ei ollut. Tähän voi vain todeta, että aikainen lintu madon nappaa ja nopea varaaja parvekkeellisen hytin. Luulimme tosin olevamme ajoissa liikkeellä, mutta jotkut varaavat seuraavan risteilyn jo edellisen risteilyn aikana. Matkustajien risteilymäärät muuten olivat uskomattomia, joku sanoi olevansa 28:lla risteilyllään ja yhdellä jos toisellakin oli risteilyluku kolmannella kymmenellä. Toisaalta, mikäli laskisin kaikki Ruotsinristeilyt niin kyllä minullakin tietysti 100 risteilyä pamahtaisi rikki, mutta käsitän ne vain välttämättömiksi merimatkoiksi päästä Ruotsin puolelle.
Risteilijäjoukko koostui lähinnä amerikkalaisista ja kanadalaisista australialaisvahvistuksella. Eurooppalaisiakin oli mukana, lähinnä Englannista ja Irlannista, ainuttakaan skandinaavia, saati suomalaista emme bonganneet.
Varmastikin johtuen risteilyn pituudesta useimmat matkustajat olivat eläkeläisiä, lapsia ei näkynyt paria poikkeusta lukuunottamatta. Runsaan kahden viikon aikana syntyi jo tuttavuuksia, ystävättärelleni jopa fanijoukko johtuen hänen ahkerasta osallistumisestaan karaokeen.

Useimmat maavierailut suoritettiin laivan omilla pelastusveneillä, useinmiten sää oli hyvä ja lyhyt merimatka rantaan nautinto, mutta Falklandin saarilla osa retkeilijöistä joutui aikamoiseen kieputukseen koska tuuli yltyi iltaa kohden.

Laivan pelastusveneet "tenderit"

No entäs sitten se ruokapuoli? Yksinkertainen vastaus, sitä riitti ja se oli hyvää. Buffetti oli auki aamuvarhaisesta ilta yhteentoista. Illallisravintola Provence Dining Room:iin oli kaksi vuoroa joista oli valittava toinen ja varattava se etukäteen. Pukeutuminen oli siellä vähän juhlavampaa ja kolmena juhlapäivänä toivottiin sitä parempaa pukua myös asiakkaiden päälle, tarjoilijathan olivat aina tyylikkäitä. Tosin kaikki eivät pukukoodeista piitanneet, mutta he yleensä söivätkin buffassa. Tarjoilijat pyörivät ympärillä niinkuin ei kotomaassa koskaan. 
Jos halusi jotain erikoista oli tarjolla kolme muuta ravintolaa, italiaisia ruokia tarjoileva Sabatini's , kreolilainen keittiö Bayou Cafe ja Crab Shack, joka tarjosi merellisiä herkkuja. Nämä ravintolat veloittivat kattausmaksun. Oli tietysti myös hampurilaisia ja pizzaa tarjoileva grilli.
Juomapaketit olivat laivalla kalliita, 59,99$/päivä ja ne olisi pitänyt ottaa koko matkan ajaksi, niinpä alkoholia haluavat  hyödynsivät laivan happy hour-tuntia tai toivat pullonsa maista. Sieltä ei tosin saanut tuoda kuin yhden viinipullon, mutta eipä tuota sääntöä tunnuttu noudatettavan.

Toinen kallis asia laivalla oli Internetin käyttö, 0,69 minuutilta tai pakettina 120 minuuttia 72,95 ja 240 minuuttia 102,95. Ihan vertailun vuoksi katselin muiden yhtiöiden nettimaksuja ja kalliita olivat nekin, mutta Princess line ei ainakaan ollut niitä halvimpia. Platinum-asiakkaat saivat kuitenkin ilmaisen Internetpaketin. Ja merellähän yhteydet ovat hitaita, niinpä ihmiset hyödynsivätkin satamapalveluja. Aina ei sekään kuitenkaan onnistunut runsaan käyttäjämäärän takia.
Vierailusatamista kerronkin sitten seuraavissa postauksissa.

Kärsin tässä muuten ikävistä vieroitusoireista kun kukaan ei sijaa sänkyäni tai laita edes ruokaa, ei edes vaatimattomampaa...